Elämäni hevonen

Hei taas, (näin omaan tapaani puolen vuoden postaustauon jälkeen...eihän tämä kyllä mikään aktiivisuuden huippu olekkaan).

Nyt tämän vuoden puolella, kun ei taas ole ollut sitä omaa vuokrahevosta on tullut mietittyä miten ihania vuokrahevosia mun kaikki vuokrikset ovat olleet ja kuinka onnellinen olisin, jos vielä saisin olla niiden kanssa edes hetken. 

Kaikki lähti siitä, kun vuonna 2013 tapasin ensimmäisen vuokraponini Falinen. Vuokrasin Falinea parin vuoden ajan ja samalla muita tallin poneja tuli ratsastettua. En käynyt kuin maastossa poneilla, kunnes sitten metsässä yksi syksy päästiin menemään uralla yhdellä aukealla ja silloin sain ekaa kertaa heppaillessa niin hyvän fiiliksen siitä, että sain Falinen menemään eteen alas! Siitä lähtien Faline on ollut yksi mun suosikki poneista, koska se opetti mulle niin paljon. Seuraavana kesänä sain sen menemään peräänannossa, joka oli sekin aivan ensimmäinen kerta mulle ja silloin olin ihan onneni kukkuloilla. Tämä kesä kuitenkin loppui todella nopeasti ja Faline myytiin pois, jolloin jäin vaille vuokraheppaa.

Tämän jälkeen tuli kierreltyä talleja, kunnes sitten keväällä 2015 helmikuussa sitten löysin vasta aloittaneen tallin, jossa oli vuokraustoimintaa. Sieltä sitten valitsin Jopenterin eli Jopon ja sitten sovittiin kokeilu.

Ekalla kerralla Jopo oli todella muhku ja vähän pelottavan oloinen jostakin syystä, mutta päätin sitten kuitenkin tehdä vuokrasopimuksen vaikka en ihan varma asiasta ollutkaan. Kun menin tallille toisen kerran niin tiesin, että ei ollut virhe aloittaa tutustuminen Jopoon. Hänestä tuli nopeasti se elämäni hevonen, vaikka oli välillä vähän oikukas ja laiska. Mielestäni oltiin niin hyvä pari ja meillä oli aina hauskaa. Saatiin siltä tallilta ystäviäkin. Kun sitten yksi päivä kuulin että talli lopettaa ja Jopo myydään niin viimeisillä kerroilla hepoa harjatessa itketti kyllä niin paljon. En ollut valmis luopumaan Joposta, mutta enhän minä siihen pystynyt vaikuttamaan. Jopo asuu tällä hetkellä Vantaalla Tolkinkylän Ratsastuskoulussa ja on ollut aikomuksena sitä mennä katsomaan ja ratsastamaan monet kerrat, mutta sekin on niin kaukana, ettei sinne päin ole paljoakaan ajoa. Nyt kun opiskelupaikkaa ei ole niin ihan hyvin voisin lähteä tämän vuoden puolella vielä käymään Vantaalla <3.

Tämän jälkeen siirryin toiseen kertaan Laku Stallille ratsastamaan ja siellä lempiponiksi kehkeytyi Didi ja ehdoton suosikki heppa Riepu, joka on juuri sellainen suomenhevonen jonka haluaisin omistaa. 

Tähän vielä syksyllä 2016 vastaan tuli lämminverinen Petteri. Poika oli vasta nuori ja ratsun alkutaipaleella, mutta sillä oli valtavan suuri sydän ja se oli niin lempeä ja ihana. Alkuun oli vaikuksia istua niin isoliikkeisen hevosen selässä ravissa, mutta pikkuhiljaa sielläkin opin istumaan. Petteri oli ihanan herkkä. Sitäkin olisi joskus kiva päästä tapaamaan vielä joskus. Kerkesin vuokraamaan Petteriä vain hetken, koska talli oli niin kaukana kotoa ja lumentulo olisi hankaloittanut liikkumista entisestään.

Etsinnässä on kyllä tälläkin hetkellä vuokrahevonen joko Jyväskylästä tai Kuopiosta. Sen näkee sitten miten asian kanssa käy!