Blogin ensimmäinen tämän vuoden postaus! Olen siis pitänyt taukoa aika pitkään ja nyt I have come back. Lopetin Tmi Laura Jääskeläisellä/Kortepohjan Ratsutallilla, kun pakkaset alkoivat nousta napakoiksi, enkä vielä omistanut talvitakki, jolla ratsastaa. Siinä kuitenkin yhtenä lauhana talvipäivänä kävin katsomassa yhtä Väinö nimistä lämppäriä. Ei kuitenkaan onnistunut vuokraamisen aloittaminen joten jatkoin hartaasti etsimistä.
Nyt keväällä, kun ilmat alkoivat lauhtumaan kävin kokeilemassa Ratsutila Piadan suomenhevosta Jopoa. Se oli vähän hurja, mutta halusin silti aloittaa sen vuokraamisen, koska siinä oli se jokin, joka sai mut tekemään sopparin. Ekalla virallisella kerralla menin pellolla, kun kenttä oli jäässä. Jopo oli vielä hurjempi pellolla ja ei meinannut jarruja löytyä melkein ollenkaan, mutta lopuksi pidätteillä ja siirtymisillä sain sen jotenkin kuuntelemaan.
Kun ilmat alkoivat lämpenemään ja kenttä oli ratsastuskelpoisempi joka viikon jälkeen aloin edetä ihan mukavasti Jopon kanssa. Sen laukka oli edelleen vauhdikasta, mutta kun löysin oikean tahdin, se oli miellyttävää ja pyörivää laukkaa. Silloin kiinnyin ihan kunnolla Jopoon.
Nykyään Jopo on todella rauhallinen ratsastettava ja luotan siihen 100% . Joka kerralla ollaan nyt tehty väistöjä, takaosakäännöksiä, laukanvaihtoja, siirtymisiä, pohkeenväistöja ja kaikkea mihin osaamisemme yltää. En ole hypännyt vielä Jopolla, mutta olisi sitäkin kivaa kokeilla. Ollaan tutustuttu toisiimme nyt sen 11 vko ihan rauhassa ja nyt alkaa löytymään pikkuhiljaa se meidän yhteinen sävelen. Ravi on hieman pompottavaa, mutta ei se mea haittaa. Kunhan saa sen oikean temmon pysymään, mikä ollaan pari kertaa saatukkin, niin oikein miellyttävää istua satulassa. Jopo kuuntelee jo silminnähden paremmin apujani, kuin verrattuna ensikertaan.
Seuraava postaus tulee ehkä Lauantaina, joten siihen asti salute!
